Eli olen ajatellut että formatoisin koneeni nyt ja asentaisin sekä Windows xp:n ja Ubuntun. Mutta Aloin miettimään missä järjestyksessä nämä tulisi asentaa ja miten osioida kovalevyni kun se on 160Gb iso? Olen ajattellut että osioin sen 30Gb (Windowssille) ja 30Gb (Ubuntulle) ja 100Gb yleiselle roskalle ja peleille ja muille... Pitäisikö ensin asentaa Windows ja sen jälkeen Ubuntu? Ja vielä että näkyykö minulla sekä Windowsissa ja Ubuntussa tuo 100Gb:n osio? Kettu kuittaa kiitosta auttajalle. ()...
Kolmeen osaanhan se kannattaa laittaa, kummallekkin käyttikselle omat osansa ja kolmannelle osalle kaikki yleinen tavara kuten kuvat, musiikit, elokuvat yms. Se "tavaraosio" kannattaa laittaa Fat32-muotoon jotta sekä Windows että linux osaavat käyttää osiota kunnolla.
Olet oikeilla jäljillä. Jos teet, kuten olet suunnitellut, onnistunet varmasti hyvin. Malta nyt kuitenkin odottaa huomiseen, että saat uusimman Ubuntun alle.
Vai että huomenna uutta Ubuntua? No odotetaanpa sitä. Ja juu miettisinkin jo että pitäisikö laittaa ntfs vai FAT muotoihin nuo levyt mutta sieltähän se tulikin jo... Kiitos nopeista vastauksista mutta lupaan että tulen kyselemään paljon vielä
Ilmeisesti tuo sinun Linuxin käyttö on enemmänkin "kokeilupainotteista" joten tässäpä on ohjeita hieman semmoista käyttöä varten. Huomioitavaa on että Linux ei osaa kirjoittaa oikein kunnolla NTFS-osiolle, joten jos 100gb osan teet NTFS:ää niin linuxille siitä ei ole juurikaan hyötyä, toisekseen 100gb FAT32 ratkaisuna on vähintäänkin "kyseenalainen" Windows kannattaa asentaa ensiksi ja sitten linux perään jolloin käytetään linuxin boottihärveliä (bootloader) käyttäjärjestelmän valitsemiseen. Windowsin asennuksessa tekisin osioinnin seuraavasti: 1. 30gb (NTFS) windows 2. 70gb Windows-ohjelmat+pelit+yms (NTFS) 3. 30gb (FAT32) ... ja loppu vielä toistaiseksi osioimatonta tilaa. Ubuntun asennus löytää tuon "osioimattoman" tilan ja siihen sitten tehdään 2 osiota, yksi Linuxille ja Toinen linuxin Swap-osioksi. En nyt muista osasiko ubuntu laitella nuo osiot itse kohdalleen mutta tuota "linuxin swappia" kannattaa tehdä pari kertaa keskusmuistin verran (jos on giga muistia, niin sitten 2gb swappi) ja loput sitten linuxille.. Ubuntu taisi osata itse haistella tuon fat32-osion ja ottaa sen käyttöön. Sitä 32gb FAT32 osiota voi käyttää "linuxin ja windowsin" yhteisten tiedoston jemmapaikkana.
Onhan tietysti olemassa tuo captive NTFS, mutta se ei ole opensourcea. En ole itsekään sitä testannut? Mutta mikä tämä on? Onko joku ehtinyt testaamaan?
Sotketaanpa nyt oikein kunnolla. Levyä ei tarvitse alustaa, eikä XP:tä asentaa uudelleen. Nykyisin on olemassa softia, joilla voi "kutistaa" nykyistä osiointia (vaikka NTFS-osiota) ilman formatointia. http://qtparted.sourceforge.net http://gparted.sourceforge.net/ Lisäksi kaupallinen Partition Magic hanskaa homman. http://www.powerquest.com/home_homeoffice/products/overview.jsp?pcid=sp&pvid=pm80 Lisäksi on ohjelmia, joilla voi lukea/kopioida tiedostoja eri käyttöjärjestelmien välillä. Windowssiin on oma ohjelmansa, jolla voi lukea ext3-järjestelmän tiedostoja - ja vastaavasti nykyinen, kokeilutuki löytyy myös Linuxiin, jolla voi käpistellä NTFS-osioita. Tuo Linuxin ntfs-mokkula on nimeltään ntfs-3g. http://linux.fi/index.php/Ntfs-3g Eiköhän 100Mt vfat ole hukkaanheitettyä levytilaa? Jos ei muuten niin hukkatilana, jonka vfat-levykejärjestelmä kadottaa. Jos välttämättä halutaan yhteinen (vfat) osio, voi se olla paljon pienempi. Kaikki tietenkin riippuu käyttäjän tarpeista, joten mitään optimiarvoja tuskin voi olla tarjolla.
juyli Koneen formatointi olisi jokatapauksessa edessä joten ei ole aivan typerää tehdä sitä nyt kun tuota linuxiakin on asentamassa. Eli miksei tehdä kaikkea KUNNOLLA kerralla?
Nuo osioiden koon muuttajat on vähintäänkin epäluotettavia. Timivat yleensä jos on muistanut defragata osion ennen käyttöä mutta turhan usein kuulee tapauksissa jossa dataa on kadonnut koon muuntamisen seurauksena. Itse kyllä suosittelen täydellistä uudelleen formatointia.
Ei kait ubuntun kehityksessä ole otettu takapakkia & pakoteta käyttäjiä päivittämään systeemi asennuscd:n kanssa? Kyllähän debianissa apt osaa päivittää systeemin uusimpaan versioon -> ei olisi välttämättä tarvinnut odottaa sen asentamisen kanssa. Tuo on vanha sääntö. Nykykoneilla on rammia käytössä tarpeeksi, tarkoittaen sitä, että peruskäyttäjä ei tule tarvitsemaan kovinkaan isoa swappia. Väittäisin, että nykykoneilla joissa ram:ia on vähintään 512MB käytössä, 256MB:n swap riittää. Maksimissaan swap:ia kannattanee varata 512MB. Mielestäni aloittelevien linux käyttäjienkin tulisi tehdä vähintään 3 osiota linuxia varten (swap, / ja /home). *nixeissä kaikki usereiden tiedostot ja asetukset tallennetaan userin oman kotihakemiston alle (/home/user). Jos teet erillisen /home-osion sinun on helppo asentaa tarvittaessa systeemi uudelleen, jyräät vain juuriosion tyhjäksi. Henkilökohtaiset tiedostosi & asetuksesi säilyvät turvassa /home:n alla. Aloittelevat *nix käyttäjät haluavat usein kokeilla kaikenlaista (esim. komentoa 'rm -rf /' roottina ja saavat systeemin usein sellaiseen kuntoon, että on helpompi asentaa se uudelleen, kuin korjata virheet.
Pystyy dapperista päivittämään edgyyn, mutta Edgyn laitteistotuki on taas hieman kattavampi kuin Dapperissa, jotan ongelmia sillä saralla mahdollisesti hieman vähemmän.
Koska Ubuntua jaetaan yhdellä CD:llä, ei odottavan aika kävisi pitkäksi. Jakelun päivitys siis Debian-jakelujen osalta kestää saman ajan/vaivan kuin jakelun asennus suoraa uusimmalta asennus-CD:tä. Toisaalta päivittäminen vanhasta systeemistä uuteen vaatii satoja megoja (Gigan?) päivityksiä. Myös joitakin sudenkuoppia voi aina olla matkassa. Aloittelijalle ehkä on aina helpompi asentaa kuin päivittää. Vaikka "säännöt" ovatkin vain rikottaviksi, riippuu swapin tarve täysin käyttäjästä ja ohjelmista, joita ajetaan. Kun varmasti nykyisin koneissa kovalevyä on tarpeeksi, ei kannata tinkiä. Giga sinne tai tänne ei merkitse mitään. Onhan swap:ia lisättävissä vaikka tiedostona, mutta mielestäni turhaa vaivaa... Kriittisissä vanhoissa/vähätehoisissa koneissa tilanne saattaa olla toinen, joissa swappikin kannattaa olla tuo 2xram. Nykyisin käytetään erilaisin ulkoisia massamuistivälineitä, joille voi tallentaa myös /home -hakemistosta löytyvät tärkeät, henkilökohtaiset tiedostot. Varmuuskopiointiin kaikissa käyttöjärjestelmissä kannattaa tutustua, joten oma /home/käyttäjä -osion tekeminenkään ei ole kovin välttämätöntä, jos tietää tai ymmärtää, mitä tekee.
Itse kyllä suosin ehdottomasti erillisen /home osion käyttöä. Ammoisina aikoina kun wintoosaa käytin en silloinkaan laittanut käyttikselle kun mitä käyttis itsessään vaati ja pidin omat tiedostot erillään. Swapin määrä taasen riippuu ihan omista tarpeista ja rammin määrästä. Sanoisin että 1GB ram/ 1GB swap on sellanen hyvä perus linja normaalille nykyaikaiselle koneelle, jos rammia on enemmän niin swapin määrää voi sitten vähentää. Itselläni on 2 gigaa rammia ja suurin swapin käyttö mitä olen koskaan nähnyt on ~3MB.
Pitääpä heittää lusikka soppaan tuon swapin kanssa, eli offtopiccia lähes.. Tuo swap = 2 x ram on todellakin wanha sääntö, ajoilta kun muisti oli kallista ja sitä oli vähän. Nykykoneissa on aika perustelematonta pitää yli 512Mt swappia milloinkaan. Kyllä sitä on kone kuin kone polvillaan jos kiintolevyllä alkaa olla giga kaupalla swapattuna tavaraa. Linuxhan swappaa vasta kun on pakko, joten swapin ollessa gigaluokkaa liikkuu kokoajan gigaluokan verran dataa levyn ja keskusmuistin välillä. ok, ehkä vain se puolen gigan verran tuossa tapauksessa tarvii oikeasti vaihtaa paikkaa jatkuvasti muistin ja levyn välillä, mutta muistelkaa miten kauan menee nopeimmillakin levyillä puolen gigan kopioimiseen, ja jos tuo aika pitäisi odottaa joka hetki kun koneella jotain tekee, niin eikö se jo olisi ihan sama jos prosesseja alkaisi muistin loppumisen takia jo kuolemaankin.. Tulipahan pitkästä aikaa tännekkin jotain kirjootettua..
Tuo ei ymmärtääkseni pidä paikkaansa. Swap ei ole ainoastaan jatkettua muistia vaan Linux/Unix käyttää swappia dynaamisesti. Moniajokäyttöjärjestelmäksi suunniteltu muistinkäyttö poikkeaa Windows-käyttöjärjestelmän muistinkäytöstä juuri näillä kohdin ratkaisevasti. Linux/Unix siirtää RAM-muistista osia swappiin, joita ei juuri sillähetkellä aktiivisesti tarvita, ja näin vapauttaa RAM-muistia aktiiviseen käyttöön. Tämä on havaittavissa, kun kone jurraa tarpeeksi kauan sopivasti rasitettuna. Järjestelmä alkaa siirtämään tavaraa swappiin vaikka ohjelmille olisikin vapaata RAM-muistia käytettävissä. Tämä on syy, miksi swappi on oleellinen osa Linux/Unix-muistinkäyttöä. Ja eräs peruste, miksi swap kannattaa aina tehdä, vaikka muistia koneessa olisikin riittävästi. Lisäys: free total used free shared buffers cached Mem: 774988 664604 110384 0 13644 530168 -/+ buffers/cache: 120792 654196 Swap: 923696 196 923500 Eli swapissa tavaraa, vaikka muistia riittää.
Jaa-a, ei kyllä minulla ole koskaan pistänyt mitään swappiin vaikka musitinkäyttö hipookin välillä puoltatoista gigaa. Wintoosahan sitä swappia jatkuvasti käyttää, linuxi ei.
@juyli Heh, eipä se sullakaan tuota swappia ole käytetty, tuo 196 kiloa sulla selittyy helposti kun muisti on ollut hetkellisesti kaikki varattuna. Tuollainen muistimäärä nyt menee helposti täyteen linukalla, onhan siellä tuo levypuskuri/välimuistikin keskusmuistissa.. Seuraileppas tuota muistin käyttöä, niin tulet kyllä huomaamaan että swappia ei ennemmin oteta isommin käyttöön kun buffers/swap on täysin käytetty, ts. muisti on todella loppu. "Swap ei ole ainoastaan jatkettua muistia vaan Linux/Unix käyttää swappia dynaamisesti. Moniajokäyttöjärjestelmäksi suunniteltu muistinkäyttö poikkeaa Windows-käyttöjärjestelmän muistinkäytöstä juuri näillä kohdin ratkaisevasti. Linux/Unix siirtää RAM-muistista osia swappiin, joita ei juuri sillähetkellä aktiivisesti tarvita, ja näin vapauttaa RAM-muistia aktiiviseen käyttöön. Tämä on havaittavissa, kun kone jurraa tarpeeksi kauan sopivasti rasitettuna. Järjestelmä alkaa siirtämään tavaraa swappiin vaikka ohjelmille olisikin vapaata RAM-muistia käytettävissä. " Olen kohtuullisen varma että sulla on menny nyt käyttöjärjestelmät tai 386 prosessorin ominaisuudet sekaisin, tuo muistuttaa suurinpiirtein sanatarkasti sitä mitä joskus aikanaan koulussa opetettiin windowsin "loistavasta" muistinhallinnasta x386 (ja myöhemmät) ympäristössä. "monen käyttäjän.."(taisi olla kyllä moniajoympäristössä) "dynaaminen muistinvaraus.." "vapauttaa ram muistia.."
Joo on mennyt kyllä swapin käyttö sekaisin juylillä. Errarum humani est tjsp Tässä omasta koneesta keskiraskaassa moniajossa 1G muistilla swapin käyttö. Eli koko Giga muistia on käytössä ja siitä 27% on cachena. Swappia olen varannut ~500M(en ole saanut loppumaan kertaakaan) jossa tällä hetkellä on jopa 19M tavaraa...tosin siellä on aina jotain pohjalla. En ole sitä nollassa nähnytkään.
Kuten kirjoitin, oli tuo käsitykseni Unixien ja Linuxien swap- muistin käytöstä. Saatan olla siis väärässä. Pitääpä jostakin kaivella aiheesta enemmän tietoa, ja tarkistaa, mistä tuon mielikuvan aiheesta olen saanut. Tuo edellinen free-listaus oli FC6:sta... jonkin aikaa käytettyäni sitä. Tässä sitten Ubuntu 6.10:n total used free shared buffers cached Mem: 775660 626088 149572 0 119564 355416 -/+ buffers/cache: 151108 624552 Swap: 923696 0 923696 Mutta tässä nyt ei ole järjestelmää kummemmin pyöriteltykään.
