Mandriva ja ikivanha kone

Asensin Mandriva-Linuxin ikivanhaan pentium 2 -koneeseen, jossa on 4 gigan kovalevy, muistia siinä on noin 400 megaa.

Muuten kaikki sujui asennuksessa oikein hyvin, internetkin toimii ja kokeilemani ohjelmat, mutta äänikorttiani Mandriva One ei tunnistanut tai löytänyt, vaikka se on SoundBlaster Awe 64, joka oli vajaat 10 vuotta sitten hyvin yleinen kortti. Mikä neuvoksi? Äänet eivät ole siinä koneessa aivan välttämättömät, mutta olisi kiva kuitenkin saada nekin toimimaan, kun se muuten toimii.

Toinen kysymys. Asennusohjelma teki automaattisesti ext3-osiot, joissa toisessa (hda1) on tilaa noin 2,1 gigaa ja toisessa (hda6) noin 1,5 gigaa. Hda1:ssä on Mandrivan lataamat ohjelmat, ja vapaata tilaa on jäljellä enää vajaat 200 megaa. Pienempi (hda6) on tarkoitettu omille tiedostoille, ainakin kansioista päätellen. Siellä ei ole vielä paljon mitään. Niin, sitten asiaan: Voinko ladata uudet päivitykset, mitä järjestelmä ehdottaa, kun niiden koko on melkein 500 megaa? Se ei siis sellaisenaan mahdu ohjelma-osioon. Luultavasti tilaa ei tarvita "lisää" tuota 500 megaa, vaan päivitys korvaa vanhat "tavarat" uusilla. Mutta miten tuossa tulee käytännössä tapahtumaan? Jääkö kone jumiin, jos tila loppuu, vai onko järjestelmä niin fiksu, että se sijoittaa väliaikaisesti päivitystiedostot tuon melkein vapaan osion puolelle, johon ne kyllä mahtuisivat? Miksi muuten järjestelmä loi tuon kokoiset osiot kuin se loi?

hda1:ssä on käytössä 91% levystä ja hda6:ssa 3%.