Kun luin uutista Sharpin supertarkkuusnäytöstä niin tuli mieleen, että miten pitkälle näitä telkkuja voidaan kehittää, että silmä pysyy vielä mukana? Kai jossain vaiheessa tulee meidänkin rajat vastaan niin, että paremmasta tarkkuudesta ei enää ole hyötyä?? Vai onko taso vielä ihan lapsenkengissä verrattuna silmän erottelukykyyn? Vrt. parhaat tietokoneet eivät vieläkään pysty samanlaiseen tiedon käsittelyn tasoon kuin ihmisaivo...riippuen mitä lasketaan. Mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
wikipediasta löytyi nopeasti tällaista: Ihmisen silmän tarkkuus on arvioiden mukaan 1800 dpi. Silmän erottelukyky on n. 30 cm etäisyydellä noin 300 dpi. Silmin ei voi erottaa kahta erillistä pistettä 25 cm päästä, jos pisteiden etäisyys on pienempi kuin 1/15 mm.
Empiiristä kokeilua: Itse tuijottelen nyt n. 50 cm:n päästä 21" näyttöä (leveys vähän alle 40 cm), jossa on 1600x1200 täysväristä pikseliä (~2 Mpix/perusväri), eli lähes 100 dpi (pistettä tuumalla). Kuvan tarkkuus tuntuu aika riittävältä - isompi määrä pikseleitä samassa koossa näyttäisi tuskin enää merkittävästi paremmalta. No, ehkä pikselimäärän voisi varmuuden vuoksi vielä tuplata (kumpaankin suuntaan) - siis 200 dpi (-> 8 Mpix). Jos vieressä olisi nyt toinen samanlainen näyttö ja niiden päällä vielä puolet lisää korkeutta, peittyisi lähes koko staattinen näkökenttä ja täysvärisiä pikseleitä olisi silloin kai yhteensä n. 6 miljoonaa tai "varman päälle" vaihtoehdossa 24 M. Jos katseluetäisyys kasvaa, voisi myös pikselien koko kasvaa samassa suhteessa, eli sama määrä pikseleitä riittäisi myös isolla näytöllä, jota katsotaan metrien päästä. Jossain näillä paikkeilla voisi olla järkevä raja ihmisen mielestä täydelliseen kuvaan. Resoluution puolesta siis. Tietysti, jos päätä kääntelee tai katsoo isoa näyttöä läheltä (näkee siitä vain osan), päästään vielä paljon suurempiin vaatimuksiin.