Television digitalisaatio ei poistanut sitä tosiasiaa, että kolmesta VHS-nauhuristani uusin ja eniten vielä käytössä oleva on varustettu ShowView-ajastimella. Sitä ohjelmoidaan siis naputtelemalla enintään yhdeksännumeroinen ShowView-koodi kaukosäätimen numeronäppäimillä. Digitalisaation yhteydessä täkäläiset sanomalehdet lopettivat kyseisten koodien julkaisemisen, vaikka Helsingin Sanomat äskettäin kertoikin niiden olevan yhä käyttökelpoisia koodeja digiaikanakin. ShowView-algoritmin omistavan GemStarin sivuilta ei löydy tietoa siitä, miten ShowView-koodi lasketaan lähettävän televisiokanavan tunnisteesta ja ohjelman alkamis- ja päättymishetkien päivämääristä ja kellonajoista. Tämä algoritmi olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää. Tietääkö joku täällä sen tai mistä sen voi hankkia tietoonsa?
googlella (http://www.google.fi/search?hl=fi&sa=X&oi=spell&resnum=0&ct=result&cd=1&q=ShowView+algorithm&spell=1) tämmöinen löytyi: http://en.wikipedia.org/wiki/VCR_Plus
Mutta päteeköhän tuo myös ShowView-koodeihin kun ohjelma näytti olevan Yhdysvalloissa käytössä olevan lyhempinumeroisen VCRPlus-järjestelmän kooderi/dekooderi?
En ole koskaan ymmärtänyt, että miten epämääräisen numeroyhdistelmän näpyttely olisi jotenkin helpompaa kuin kanavan sekä aloitus- ja lopetusajan laittaminen? Lisäksi mitä hyötyä tuosta digiaikana on, kun joutuu kuitenkin AV-kanavaa nauhoittamaan ja eikös tuo ole suhteellisen hankalaa syöttää johonkin Excel-makroon nuo tiedot mitkä voisi suoraan videoiden ajastimeen laittaa? Varsinkin kun boksin joutuu kuitenkin ajastamaan tai jättämään nauhoitettavalle kanavalle?
Tuon numeroyhdistelmän naputtelun jälkeen kyseinen nauhuri (Sony SLV-SE700E2) antaa kyllä editoida koodin perusteella ajastimeen tullutta asetusta, esimerkiksi lisätä alkuun ja loppuun varaminuutteja sen varalta että lähetys tulee eri aikaan kuin ilmoitettu esimerkiksi edeltävän jääkiekko-ottelun jatkoajasta johtuen, tai vaihtamaan nauhoitettavaa kanavaa tarvittaessa digiboksin taajuudelle tai siihen SCART-liittimeen, johon digiboksi on kytketty. Kyseinen numeroyhdistelmän naputtelu voidaan myös ohittaa tarvittaessa. Mutta tutkimukseni ovat nyt edistyneet kuitenkin sen verran, että sivuston kautta löytyi saksankieliset ohjeet kuusinumeroisten ja sitä lyhempien ShowView-koodien tulkitsemisesta ja muodostamisesta. Kerrankin on hyötyä siitä että olen aikanaan tuonkin kielen opetellut. Seitsen- ja kahdeksannumeroisten koodien, samoin kuin niiden yhdeksännumeroisten koodien, joissa toinen ja/tai kolmas numero poikkeavat nollasta tai ensimmäinen numero on viisi tai sitä suurempi, osalta kyseinen sivu toteaa, että viisasten kiveä ei ole vielä löytynyt mutta sitä etsitään. Yhdeksännumeroisista koodeista, joissa ensimmäinen numero on neljää pienempi ja seuraavat kaksi ovat nollia, sivu toteaa, että niissä kuusi viimeistä numeroa sisältävät täsmälleen saman informaation kuin kuusinumeroiset koodit, ja että ensimmäinen numero kertoo aloitusajan jakojäännöksen viidellä minuutilla jaettuna. Gemstar tekisi viisaasti, jos se suostuisi julkaisemaan algoritminsa seitsen- ja kahdeksannumeroistenkin osalta eikä enää haastaskelisi oikeuteen sellaisia, jotka julkistavat netissä kryptologin kyvyillä näistä koodeista löytämiään tietoja. Uskon siihen, että jos Gemstar ei suostu paljastamaan algoritmiaan itse, murtavat kryptologit ennen pitkää senkin osan siitä, jota ei vielä murrettu ole, eli viittä suuremmat yhdeksännumeroisen ensimmäiset numerot sekä seitsen- ja kahdeksannumeroiset.
Täydennän äskeistä viestiäni vielä sillä, että vaikuttaisi siltä, että tämä on hieman kuin Fermat'n lause. Matemaatikko Fermat julkisti 1600-luvulla, että jos x, y, z ja n ovat kokonaislukuja, niin yhtälöllä, jossa muut em. luvut korotetaan potenssiin n ja niistä kahden pienimmän ao. potenssit yhteenlaskemalla tulee suurimman ao. potenssi, ei ole muita ratkaisuja kuin n=1 ja n=2, joissa tapauksissa ratkaisuja on äärettömän paljon (tapaus n=1 on tavallinen yhteenlasku ja tapaus n=2 on Pythagoraan lause, jolla suorakulmaisen kolmion lyhimpien sivujen pituuksista voidaan laskea pisimmän sivun pituus). Fermat itse pystyi väittämänsä todistamaan, mutta ei julkaissut todistustaan sille. (Vrt. Gemstar itse pystyy vääntämään kahdeksankinnumeroisia ShowView-koodeja, mutta ei julkista miten ne väänneetään). Sen jälkeen kului lähes 300 vuotta, että oli todistettu, että jos Shimuran otaksuma pätee joillekuille tietyntyyppisille elliptisille käyrille, niin Fermat'n lause pätee, mutta ongelma tässä oli, että Shimuran otaksuman pätevyyttä noille elliptisille käyrille ei ollut osoitettu. Lopulta joskus 1990-luvulla se ja siten Fermat'n lause onnistuttiin todistamaan. ShowView-koodin murtamisessa ollaan nyt siinä vaiheessa, että kuusi- ja vähempinumeroisten koodien osalta asia tunnetaan, mutta seitsen- ja kahdeksannumeroisten osalta ollaan vielä Shimuran otaksuman tyyppisten välitulosten varassa.
Perustin internetiin adressin tästä asiasta ja siitä että lehdistöä vaaditaan jatkamaan näiden koodien julkaisemista. Adressi löytyy osoitteesta http://www.adressit.com/showview .
