Itse aivan noviisi linuksen käyttäjä, kohta 2 vrk:ta pyöriny mandrake 10.1 koneella. Syy miksi laitoin niin oli winnukan viimeinen sekoaminen. Asennus oli aikaaa helppo, mutta sen jälkeen ollut... no sanotaanko että aika hauskaa... Johtuneeko siitä että en koskaan ole edes nähny ensimmäistäkään linusta toiminnassa. Eikä perinteinen winnukan käyttäjä lue ensimmäistäkään opasta .... Mutta...alkuvaikeuksien jälkeen, täytyy sanoa että vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, opettelemista vielä on jonkin verran, mutta winnukkaan en enään aio palata.... jossain vaiheessa aion kuitenkin vaihtaa uudempaan versioon...
En nyt jokaista viestiä lukenut suurennuslasin kanssa läpi, mutta koska en silmäilylläni huomannut tätä, niin päätin laittaa. Eli ubuntullehan on suomenkielinenkin yhteisö joka löytyy osoitteesta http://www.ubuntu-fi.org/ Tuolla on myös latauslinkit ubuntuun funetin suomen palvelimelta, sekä linkki keskustelualueisiin, josta löytyy hyvät how-to oppaat, sekä avuliasta porukkaa.
Suse 10.0 ollut nyt muutaman päivän käytössä eikä voi kyllä valittaa. Asennus oli yksinkertainen ja jokseenkin kaikki on toiminut niin kuin pitääkin. Bill Gatesin kieroiluihin ei taida enää paluuta olla. http://www.kotoistaminen.novell.fi/
Distro: Slackware Weppisivu: http://www.slackware.com http://www.slamd64.com/ Edit: Slackware 11 ilmestyi lokakuun alussa mutta järkyttäviä mullistuksia uusi slackware ei tuo mukanaan. Slackwaressa ajautksena on "KISS; Keep It Simple, Stupid" joten mukana ei tule mitään hirveitä multimediahärpäkejuttuja tms lisäpalikoita. Slackware 11 sisältää uudempia versioita ohjelmista, parempi tuki 2.6 -sarjan kerneleille ja muuta pientä. X.org:in versio vaihtui 6.9:iin, KDE pyörähti versioon 3.5.4, KDEn mukaan heitettiin Amarok ja muutama amarokin tarvitsema kirjasto (libmusicbrainz, libvisual yms), glibc meni versioon 2.3.6, Mozilla Suite vanhentui joten Seamonkey tuli tilalle, Abiword poistettiin koska siitä tuli puhtaasti Gnome-ohjelma. Slacware jaetaan 6:lla cd-levyllä tai 1:llä dvd:llä. Asennus tapahtuu kolmelta ensimmäiseltä cd levyltä (3 viimeistä sisältää sorsakoodeja). Slackwaresta on (epävirallinen) 64-bit versio nimeltä Slamd64. Slackwaresta on myös riisuttu malli nimeltä ZipSlack, jonka voi asentaa FAT32 osiolle tuhoamatta siellä olevaa dataa. Slackware on yksi niitä "vaikeimpia" distroja aloittelijoille. Ei ole graafista ympäristöä asennuksessa, asennettavissa paketeissa ei ole "riippuvuuksia" (vrt. Fedora/RH ja rpm:t) ja helposti voi jäädä asentamatta jotain mitä toinen ohjelma voi tarvita. Ei mitään ylimääräisiä graafisia konffaustyökaluja (paitsi KDE:n mukana tulevat) ja säätäminen tehdään yleensä tekstitiedostoja editoimalla tai niillä perus-scriptinpätkillä mitä jonkun ohjelman mukana tulee (esim X-Windown mukana tuleva xorgconfig tms). Järjestelmän päivitykset laitetaan yleensä käsin: lataa .tgz paketti ja pkgtoolilla asennetaan. Paras esimerkki on se että X-window (+KDE) ei lähde Slackwaressa oletuksena tulille vaan pitää itse mennä muokkaamaan inittabbia. Slackwarea käyttäessä pitää tietää mitä tekee. Jos ei tietoa ole, slackware tarjoaa mahdollisuuden oppia asiat syvällisesti: Koska suurin osa hommista tehdään käsin, niin manuaalia tulee lueskeltua enemmän kuin tarpeeksi sekä googlea käytettyä. Sitten mitä siinä oppii, voi helposti soveltaa muihinkin linuxeihin. Kun ohjelmien välillä ei ole "riippuvuuksia" käyttäjä voi halutessaan asentaa vain sen mitä oikeasti tarvitsee. Slackware ei ole ihmiselle joka etsii nopeaa ja helppoa siirtymää Windowsista Linuxiin. Slackware on kokeneille linux-käyttäjille tai niille jotka haluavat opetella linuxin salat pintaa syvemmältä.
Itse asensin Fedora Core 4:n ensimmäiseksi Linuxikseni. Syynä siirtymiseen oli periaatteellinen närkästys Windowsin tuoteaktivoinnista. Lisäksi kollegani narisi XP:n taipumuksesta ottaa yhteyksiä ulos verkkoon sen kummemmin ilmoittelematta millä asioilla se siellä liikkuu. Hän piti XP:tä myös erittäin epileptisenä käyttöjärjestelmänä. Aktivoinnin merkeissä tehdyt puhelmitse tapahtuvat yhteydenotot Microsoftin suomalaiseen päämajaan tuntuivat myös vierailta. Kun paranoia oli näin herätetty, siirtyminen Linuxiin tuntui luontevalta. Yritin aikoinani asentaa FC1:stä, mutta se kaatui siihen, ettei käyttis osannut asentaa sisäistä Telewellin ADSL modeemia. Kuukauden näpertelyn jälkeen unohdin koko jutun. Kun hankin ulkoisen modeemin, ajattelin kokeilla uudestaan. FC4 asentui oikein mallikkaasti, tosin defaulttina tuleva riisuttu asennuspaketti aiheutti hieman päänvaivaa. Ainakin KDE kannattaa valita defaulttina tulevan Gnomen lisäksi. Muitakin osioita kannattaa klikkailla asennettaviksi melko liberaalisti, kyllä niistä eroon pääsee jälkikäteen. Yhden DVD:n sisältämä asennus oli myös helpotus, CD-levyjen vaihto jaksaa aina ärsyttää. Minulle tuotti ongelmia mieltää, että keskeiset komponentit tulevat käyttiksen mukana automaattisena: FC4:ssä oli mukana tuki ikivanhalle HP:n DeskJetille. Tämä selvisi kun olin viikon yrittänyt asentaa ajureita verkosta löytyvillä paketeilla. Printterin ja muiden perifeeristen yksiköiden asennus oli erittäin helppoa. Käyttis tunnisti jopa puhelinoperaattorilta saadun halpiskameran suoraan. Samoin minulle oli yllätys, että käyttiksessä on ohjelma, joka osaa ladata verkosta suoraan paitsi haluamasi ohjelman, myös sen vaatimat lisäosat (dependecies). Tämäkin selvisi parin viikon ahertamisen jälkeen. Aluksi latasin rpm-paketit (kts. yllä) koneelleni, mutta huomasin että rpm -Uvh <rpm_paketin_nimi> antaa lähes poikkeuksetta virheilmoituksen puuttuvista tiedostoista, joita on sitten metka metsästää yksitellen muista ohjelmista. Yum on ohjelma, joka osaa asentaa nämä puuttuvat palikat suoraan verkosta. Jos se ei löydä ohjelmaa ohjelmavarastoista, voit ladata rpm paketin koneellesi ja asentaa sen sitten komentoriviltä yumilla, jolloin yum hakee puuttuvat paketit suoraan verkosta. Parhampia paikkoja rpm-pakettien hakuprosessissa ovat olleet: http://rpm.pbone.net/ http://rpmfind.net/linux/rpm2html/search.php?query=&submit=Search+... Suureksi avuksi ovat olleet myös Stanton Finleyn asennusohjeet(http://stanton-finley.net/fedora_core_4_installation_notes.html). Niiden avulla sain videot pyörimään, mp3:t soimaan ja BitTorrentin lataamaan. Myös turhat servicet kannattaa naksutella pois resursseja syömästä. Yum -y update on myös hyvä tehdä asennuksen jälkeen. Copy&paste tyyliin tehdyt ohjeet ovat olleet erittäin näppäriä käyttää. Muitakin Fedora Core 4 Installation notes -nimellä kulkevia paikkoja löytyy, kannattaa hieman silmäillä näitä ennen asennusta. Itselläni on vanha Unix ja MSDOS -pohja. Jos et ole sinut konsolilta suoritettavien kometojen suhteen, ainakin peruskomennot kannattaa opetella ennen asennusta (cd, ls, su jne.). Niitä ei kovin montaa ole. Oikeastaan ainoa asia, joka jäi kismittämään, oli 64-bittisen version toimimattomuus. Windows ohjelmien pyörittämiseen tarkoitettu Wine ei suostunut oikein pyörittämään vanhoja pikkuhelppereitäni, ja lähinnä sen vuoksi käytän nyt i386 versiota. Suosittelen ainakin opetteluajaksi tätä versiota, x86_64 voi aiheuttaa runsaasti aikaa vievää päänvaivaa. Jos tulee ongelmia, virheilmoituksen heittäminen Googleen tuottaa yleensä hedelmällisiä tuloksia, varsin usein keskeisimpiin virheilmoituksiin on joku muukin törmännyt ennen sinua. Asensin pari viikkoa sitten FC5n ja se on toiminut moitteettomasti. Jos harkitset FC:tä, suosittelen vitosversiota. Firefox tulee siinä mukana uusimpana versiona. Yumin lisäksi siinä on kummallisen suomalaisen pirut-nimen saanut ylläpitopaketti, joka vaikuttaa ihan mukavalta. Ylläpitoon voi kokeilla myös smart-nimistä ohjelmaa. Eli yhteenveto: FC on erittäin elegantti käyttis, sen asentaminen on helppoa, se tunnistaa kiitettävällä tavalla kaikki perifeeriset komponentit ja siitä on runsaasti infoa saatavilla. Miinuksena on alkukankeudesta johtuva opetteluvaihe. Jos sitä tekee iltatyönä työpäivän jälkeen, humpsahtaa siihen helposti kuukausi. Minulla siihen kului kaksi. Voin suositella ensimmäiseksi Linuxiksi pienellä varauksella.
no joo.. itellä 450 Mhz 128 mb... Ubuntu on ollu jo pari kuukautta, ja onhan tämä ihan nätisti pyöriny, mutta eihän 450 megaselta mitään hirveitä kannata odottaa.. Asennus oli erittäin helppo.. mutta gnomelta odottais enemmän.. KDE:tä tähän ei kannata kuvitellakaan. Muuten ihan hyvä järjestelmä.
Debian ja fluxbox vois olla nopsa yhdistelmä noilla spekseillä. Ubuntuhan on pojimmiltaan vaan debian testingin haara joten tutut apt-getit ja muut löytyy. Itse ainakin diggailen fluxboxia kovasti. On kevyt, näyttää kivalta eikä oo turhan paljon tiellä. Itse aloitin Ubuntu Wartyllä reilu vuosi sitten, mutta oli hiukka liikaa esiasennettua sälää mun makuun. Laittelin sitten Ubuntun base/server asennuksen, että sain noi turhat sälät pois ja valitsin itse ohjelmat mitä tarvitsin. Jossain vaiheessa sitten vaihdoin Debian Etchiin. Fluxboxia on käyttäny ikkunointiin melkein alusta asti enkä vaihtais pois. Toki käytän aika paljon komentoriviä kun hommat sitäkautta yleensä hoituu joustavammin ja samalla oppii aina jotain uutta. Jos haluaa pysyä tiukasti GUI puolella asetuksia säädellessä niin sitten varmasti joku Gnome tai KDE on parempi vaihtoehto. Itse en kyllä nää syytä uhrata noihin resursseja, molemmat kun on melkein yhtä raskaita kun winkku. Loppujenlopuksi ei oo paljoo väliä mikä distro on käytössä. Komentoriviin kannattaa joka tapauksessa tutustua koska monet asiat hoituu sieltä huomattavasti tehokkaammin. Kaikissa distroissa alta kuitenkin paljastuu sama linux gnu työkaluineen ja kaiken saa periaatteessa konffattua samaan kuosiin. Suurimmat erot on pakettihallintasoftien puolella esim. Debian distroissa apt-get, Gentoossa portage, SuSEssa Yum ja mielestäni valinta kannataa perustaa näihin. Linux ei oo windows, vaan paljon paljon parempi.
Ubuntun dapper käytössä kohta kuukauden päivät ja toimii hienosti. Harmia on vain aiheuttanut hieman vanhemman näytönohjaimen ATIn ajurit. Pieni vinkki niille jotka haluavat dualbootin ja jaettuja tiedostoja luku ja kirjoitusoikeuksineen windowsin ja linuxin välillä niin kannattaa osioida FAT32(ei kaikkein turvallisin ->varmuuskopioi). Itse olen havainnut tämän toimivaksi varsinkin jos kannettava ja pieni kiintolevy (olen mountannut sen /home/käyttäjätunnus/Tiedostot). Osioni: ntfs, swap, ext3, FAT32. Ohjeet: http://www.psychocats.net/ubuntu/mountwindows.php Kokeilin hieman myös fedora corea, mutta ubuntun hienot ja toimivat forumit (myös suomeksi) kallistivat minut Ubuntun puolelle ja taisi ubuntun ajatusmaailmallakin olla vaikutusta. Lisäksi Ubuntun perusasennus ei vie niin paljoa kovalevyltä tilaa. Kun debian ja redhat pohjaista distroa aloittelijan silmin vertailin niin eivät ne merkittävästi eronneet.
*Mandriva Sori pilkunviilaus =) Kokemusta versiosta 10.1 Ehkä vähän tahmea käyttää ja kaatuili aika usein, tosin syy oli mitä suuremmalla todennäköisyydellä vain käyttäjässä
[bold]Mandrake 10.1[/bold] oli eka koitos linuxia, toimi minulla moiteetomasti vaikka hankalaa aluksi oli kun ei oikein tienyt mistään mitään muutaman kuukauden käytin mutta mutta koneesta hajosi emolevy ja uuteen koneseen laitoin xp:een takaisin. [bold]Ubuntu 5.10[/bold] oli seuraava koitos kun kylästyin windowsiin aluksi vaikutti toimivalta mutta sudo:n kanssa en tullut toimeen muutenkin ärsytti root:n puuttuminen esim: dvd aseman käyttö oikeuden muutaminen ei onnistunu muuta kuin komentoriviltä vaikka se oli vaatinut rootina muutaman hiiren kliksautuksen, joten uusi [bold]Mandriva 2006[/bold] sisään ja sille tielle olen jäänyt unholaan on jäänyt Easyurpmi:n ansiosta rpm pakettien riippuvuuksien metsästys. ohjelmien asenus käy vaivattomasti vaikka komento rivilta kirjoitamalla root:ina [bold]Urpmi ohjelmannimi[/bold]. kaikille olen mandrivaa suositellu, mielestäni sopii kaikille vaikka monesti tätä on parjattu, kannattaa koittaa ennen kuin alkaa parjamaan ;D .
Moni aloittelija tuntuu kaipailevankin varmaan turvattomampaa explorer-tyylistä oman hakemiston ulkopuolista selailua ja kirjoitusoikeuksia niin tuossa olisi ohjeet nautiluksen selailuun roottina: http://ubuntuguide.org/wiki/Dapper#How_to_browse_files.2Ffolders_as_root_user_in_Nautilus
^^^^ Tuohon kaikki mahdolliset varotuksen sanat sitten ^^^^ Linuxissa rootin oikeuksilla sähläämisellä kun saa vielä enemmän ja helpommin tuhoa aikaan kuin Windowsissa pääkäyttäjän (eli yleensä oletus) oikeuksilla.
Olen samaa mieltä tuosta, kun eihän normaalisti tarvitse mihinkään root oikeuksia. Kotikansiossa ja K-valikossa on kaikki mitä normaalisti tarvitset.
Itselläni ollut nyt jo useamman kuukauden Ubuntu Dapper ja ihan äskettäin vaihdoin Gnomen Fluxboxiin. Debianiin vaihto on käynyt mielessä, mutta on sitten jäänyt...
jaa... Ensimmäinen oli Mandrake 10.x. Toimi pääasiassa silloisella kakkoskoneellani peliserverinä. Meni verkkoon heittämällä, peliserveri asetukset ym. oli helppoa saada kuntoon (+pelin omilta sivuilta löytyi hyviä ohjeita). Näyttön kanssa ajurit vähän mätti = sumuinen, mutta en tarvinnut kuin servun ylläpitoon joten ei haitannut. Eli toimi juuri siihen mihin halusin täydellisesti (windowsilla oli testannut samaa ja tuloksena oli ollut vain kasa ongelmia). Myöhemmin (2.kone lähti - piti saada tilaa + vaimo suuttui kun oli 3 konetta päällä samaan aikaan....). Latasin dualina Madrivan (se eka Madraken jälkeen), ja sehän tökki... Jotain vanhaa hyvää oli, mutta ei vain ollut sama "Mandrake" joten se lähti suht nopeasti. Tämän jälkeen SuSe 10.1 dualina XP:n kanssa. Noh, sitten kikkailin sitä (TÄYSIN mitään linux-komennoista tietämätön!). Se mikä otti linuxissa päähän oli (kun en paljoa osannut): - asentaminen, about mikä tahansa...onhan suse:ssa se apu "installer" (windows-kieltä) joka yleensä asensi mitä halusin..tosin ei aina. Sitä sitten etsin kuinka ne komennot menee ("komennot" = juu.."back to 80's ja DOS-pohjaiseen ympäristöön" fiilis tuli). Eli en jaksanut oikein paneutua niihiin... + 1 "hauska" homma - mihinköhän se file/ohjelma asentui!? Tuo linux-hakemisto ja levyrakenne (nimet) on vähän hepreaa ainakin ihan uudelle käyttäjälle...V*tutti etsi kamaa jonka tiesi olevan kovalla, mutta missä... Olisi pitänyt opetella, mutta vanha ei jaksanut. - mp3-biisien soittaminen ei myöskän heti toiminut, tosin kyllä ne sain toimimaan... - Ohjelmien rajallinen määrä/vaikea haettavuus..noh pitäisi taas vain "osata" - SuSe tahmasi aivan kybällä, tilttaile kuin winukka parhaina päivinä. Mielestäni minulla oli about uusimmat "sälät" mutta silti heti kun alkoi tekemäään jotain enemmän - kone oli kuin siirapissa, XP pyöri samalla kokoonpanolla kuin unelma. - Silloin käytin paljon ftp:tä (=ei tullut mitään kovin hyvää softaa vastaan...tarvitsin RAW-komentoja ym. ja ne tökki pahasti), salattuja irkki-kanavia ym. "kivaa". XChat ei todellakaan ihan pyörinyt näpeissäni vrt. mirc:n, johon yksinkertaisten scrptien teko ym. ovat mielestäni helppoa. Taas tietysti kun olisi harjoitellut lisää, varmasti olisi sujunnut paremmin. Itselläni tuppaa vain tuo raja siihen, milloin harjoitellaan ja milloin homma alkaa olla tuskaista vääntämistä, olemaan aika pieni. Joten SuSe lähti.... NYKYISIN tietokoneeni käyttö on periaatteessa pelit, leffat (muokkaus ym.), musiikki, word ja excel. Tuota kun katsoo, MELKEIN voisi taas siirtyä kokeilemaan jotain uutta versiota... Äläkää ymmärtäkö väärin - jo se että olen tuonkin verran linuxia kokeillut johtuu siitä, että kyllä se Linux ihan oikeasti kiinnostaa ja tahtoisin että osaisin sitä paremmin käyttää, jolloin voisin windowsin heittää huitsin nevadaan. Optimaallinen tilanne olisi jos minulla oli 2 about yhtä hyvää konetta, toisessa windows ja toisessa linux. Tällöin olisi aikaa ja varmasti hermoja harjoitella - ja pääsisi varmasti tilanteeseen jossa osaisin linux:a niin, että windowsia en enää tarvitsisi. Ehkä siis joku päivä...
Niin, microbi oletkos kokeillut debian pohjaisia jakeluita (ubuntu, mepis...)? Mielestäni ne ovat selkeämpiä. Ubuntussa on hyvä tukiforumit suomeksi ja englanniksi.
ubuntu....juu...JOSSAIN minulla OLI joku Ubuntu Live cd 5.x!?....tainnut tuo jälkikasvu (5 v.) realisoida sen omiin leikkeihinsä.... Mutta saa sen näköjään netistäkin (+ tuosta pc-kaupasta johon minulla on matkaa n. 200m). Kiitos vinkistä windown, lupaan tutkailla asiaa //kumpikohan sitten Kubuntu vai ubuntu? Tuo KDE työpöytä on tuttu noista aikaisemmista, mutta en ole ihan varma haluanko sitä..liikaa windows VAi onko tuo KDE myös helpompi? Ja sitten luin tuolta alusta että Kubuntu olisi pikkaisen jäljessä vs. Ubuntu? Oh - Xubuntu? No joo menee väärälle alueelle - älkää vastatko. Jos jotain ilmenee, kyselen sitten ihan omassa threadissä.
@microbi Mielestäni toi ubuntu on huolitellumpi ja vähemmän buginen kuin kubuntu. Ilmeisesti johtuu vielä ihan kubuntun uutukaisuudesta ja siitä että pienempi kehittäjäätiimi kyseessä. KDEta jos haluaa käyttää niin debian testing + KDE vois olla parempi vaihtoehto. Itse en kyllä tykkää kummastakaan (KDE tai Gnome) joten ehkä muilla on hiukan varteenotettavampia (huh mikä sana) mielipiteitä ko. asiaan. Pakettimanagerilla asennetut softat menee /usr/share ja niiden käynnistystiedostot (tai mikä executable onkaan suomeksi) /usr/bin hakemistoon. Lähdekoodista käännetyt menee taas miltei aina vastaavasti /usr/local/share ja /usr/local/bin hakemistoihin. Mielestäni hyvin selkeä systeemi eli ohjelmat ja varsinkin käynnistystiedostot on helppo löytää koska kaikki sijaitsevat samoissa hakemistoissa ellen sitten itse asenna vartavasten muualle.
Tähän täytyy sanoo, että kannattaa käyttää sillai, että kun koneen käynnistää se ei käynnistäkään X:ää, joten siitä voi samantein kirjautua super userina sisään eikä myöhemmin tarvitse sitä ajatella. Ja tämän jälkeen vasta käynnistää X:ä
